A B C D E F
G H I J K L M 

Total read books on site:
more than 10 000

You can read its for free!


Text on one page: Few Medium Many
Te uskallatte minulle sen sanoa!

SKULE HERTTUA. Olen saapunut Osloon suuremmalla miesvoimalla kuin te,
Hookon Hookoninpoika.

HOOKON. Kentiesi on aikomuksenne --

SKULE HERTTUA. Kuulkaa minua! Muistakaa piispan sanat! Jakakaamme;
antakaa minulle ne kymmenen laivakuntaa lisksi; suokaa minun ottaa
osani vapaana kuningaskuntana, ilman veroitta ja maksuitta teille.
Norja on ennenkin ollut jaettuna kahteen valtakuntaan; -- me tahdomme
uskollisesti pit yht --

HOOKON. Herttua, te mahdatte olla sielultanne sairas, kun voitte vaatia
semmoista!

SKULE HERTTUA. Niin, min olen sielultani sairas, enk min muulla
tavoin parane. Meidn on oleminen saman-arvoisia, ei kenenkn pid
oleman minun ylitseni!

HOOKON. Joka puuton saari on kivi siin rakennuksessa, jonka Haarald
Kaunotukka ja pyh Olavi kuningas rakensivat; ja te tahdotte minua
hajoittamaan, mit he liittivt yhteen? En koskaan!

SKULE HERTTUA. No, hallitkaamme sitte vuoroitellen kumpikin kolme
vuotta vuoroonsa! Te olette kauvan hallinnut; nyt on _minun_ aikani
tullut. Lhtek maasta kolmeksi vuodeksi; -- min tahdon olla kuningas
sill aikaa; min tahdon tasoittaa teille tien, siksi kuin palaatte
kotia, hallita ja ohjata kaikki paraaksi; -- alituisesti vahdissa-olo
hivuttaa ja tylsytt. Hookon, kuuletteko, -- kolme vuotta kumpikin;
kantakaamme kruunua vuorottain!

HOOKON. Luuletteko minun kruununi sopivan teidn ohimoillenne?

SKULE HERTTUA. Ei mikn kruunu ole liian vlj minulle!

HOOKON. Jumalan oikeus ja kutsumus tarvitaan kruunun kantamiseen.

SKULE HERTTUA. Ja uskotteko niin varmaan, ett Jumalan oikeus on
teill?

HOOKON. Jumalan tuomio on sen vahvistanut.

SKULE HERTTUA. Elk niin varmasti siihen turvatko. Jos piispa olisi
saanut puhua, -- no, nyt se olisi turhaa; te ette uskoisi minua. Niin,
varmaan on teill mahtavia liittolaisia tuolla ylhll; mutta min
vastustan kuitenkin! -- Te ette tahdo hallita vuoroittain? No, no --
sitten saamme valita viimeisen keinon; -- Hookon, taistelkaamme, mies
miest vastaan, raskailla aseilla, elmn ja kuoleman uhalla!

HOOKON. Puhutteko tosissanne, herra?

SKULE HERTTUA. Min puhun elmni tyn ja sieluni autuuden thden!

HOOKON. Silloin on vhn toivoa sielunne autuudesta.

SKULE HERTTUA. Ette tahdo taistella minun kanssani? Teidn pit,
teidn pit!

HOOKON. Soaistu mies! En voi muuta kuin surkutella teit. Te luulette
Herran kutsumuksen kskevn teit kuninkaan istuimelle, ettek ne,
ett se on ainoastaan teidn ylpeytenne. Mik teit houkuttelee!
Kuninkaan vanne, viitta purppurareunuksineen, oikeus istua penkiss
kolme askelta lattiasta; -- kurjaa, kurjaa, -- jos se olisi
kuninkaana-olemista, niin heittisin kuninkuuden hattuunne, samoin kuin
viskaan rovon kerjliselle.

SKULE HERTTUA. Te olette tuntenut minun lapsuudesta saakka ja
arvostelette minua tuolla tavalla!

HOOKON. Teill on kaikki sielun hyvt avut, neroa ja rohkeutta, te
olette luotu seisomaan kuningasta lhinn, mutta ette itse olemaan
kuningas.

SKULE HERTTUA. Sit saamme koettaa nyt!

HOOKON. Sanokaa minulle yksi ainoa kuninkaanty, jonka olisitte
toimittanut niin kaikkina vuosina, kun hallitsitte valtakuntaa minun
edestni! Ovatko Baglit ja Ribbungit koskaan olleet mahtavammat kuin
silloin? Te olitte tysi mies, mutta kapinoitsevat joukot rystelivt
maata; -- saitteko ainoatakaan nyrtymn? Min olin nuori ja
kokematoin, kun tartuin vallan persimeen, -- katsokaa minuun -- kaikki
lankesi jalkojeni eteen, kun tulin kuninkaaksi; Baglit ovat hvinneet,
hvinneet ovat Ribbungit!

SKULE HERTTUA. Siit pitisi teidn vhemmin kerskaaman; sill siin on
suurin vaara. Seiskn joukko joukkoa vastaan, vaatimus vaatimusta
vastaan, maanosa maanosaa vastaan, jos kuningas aikoo pysy mahtavana.
Joka seudun, joka suvun tulee joko tarvita taikka peljt hnt. Jos te
lopetatte kaiken rauhattomuuden, niin olette samalla rystnyt vallan
itseltnne.

HOOKON. Ja te tahdotte olla kuningas, -- te, joka arvelette noin?
Erling Skakken aikoina olisi teist voinut tulla kelpo pllikk; mutta
aika on kasvanut ohitsenne teidn huomaamattanne. Ettek ne, ett
Norjan valtakunta, semmosena kuin Haarald ja Olavi sen rakensivat, on
ainoastaan kirkon vertainen, joka viel on vihkimist vailla? Seint
kohoovat vahvoine pilarineen, holvit kaareilevat vljsti, huippu
osottaa ylspin kuin kuusi metsss; mutta henki, sykkiv sydn,
raitis verenvirta puuttuu tyst; Jumalan elv henki ei viel ole
siihen puhallettu; se on vihkimist vailla. -- Min tahdon toimittaa
vihkimisen! Norja oli _valtakunta_, se on tuleva _kansaksi_. Trndi
seisoi Vikenilist vastaan, Agdelainen Hrdalantilaista vastaan,
Hoologalannin mies Sognin miest vastaan; kaikkien pit tstlhin
oleman yht, ja kaikkien pit itsessn tietmn ja nkemn, olevansa
yksi! Se on toimi, jonka Jumala on laskenut hartioilleni; se on ty,
joka nyt on Norjan kuninkaan tehtv. Sen tyn, herttua, sen
luullakseni jttte siksens, sill toden totta, teiss ei ole sen
tekijt!

SKULE HERTTUA (hmmstyneen). Yhdist --? Yhdist yhdeksi Trndit ja
Vikeniliset -- koko Norja --? (epilevisesti.) Mahdotonta! Sit ei
Norjan tarina mainitse ennen!

HOOKON. Teille se on mahdotonta; sill te voitte ainoastaan tehd
vanhaa tarinaa uudestaan; mutta minulle se on helppoa niinkuin haukalle
on helppoa kiit pilvien halki.

SKULE HERTTUA (levottomana liikutuksesta). Yhdist koko kansa, --
hertt se tuntemaan itsens yhdeksi! Mist olette saanut sen oudon
ajatuksen? Se jhdytt ja tulistaa minua, (hurjistuen:) Te olette
saanut sen perkeleelt, Hookon; sit ei panna koskaan toimeen, niin
kauan kuin min jaksan sitoa terskyprn phni!

HOOKON. Jumala on ajatuksen antanut enk min siit luovu, niin kauvan
kuin min kannan pyhn Olavi kuninkaan vannetta otsallani!

SKULE HERTTUA. Niin pudotkoon pyhn Olavi kuninkaan vanne!

HOOKON. Kuka sen pudottaa?

SKULE HERTTUA. Min, joll'ei kukaan muu.

HOOKON. Te, Skule, te tulette voimattomaksi kerjill huomenna.

SKULE HERTTUA. Hookon! elk kiusatko Jumalaa. Elk pakoittako minua
syvyyden rimmiselle partaalle!

HOOKON (osottaa ovea). Menk, herra, -- ja olkoon se unohdettu, ett
olemme puhuneet tervin kielin tn iltana.

SKULE HERTTUA (katsoo silmnrpyksen jyksti hneen ja lausuu:) Me
tulemme puhumaan tervmmin kielin tulevalla kertaa (menee ulos
perlt.)

HOOKON (lyhyen hiljaisuuden perst.) Hn uhkaa! -- Ei, ei; sinne
saakka ei asian pid menemn. Hnen tytyy, hnen pit nyrty ja
taipua; min tarvitsen tt vahvaa ktt, tt nerokasta pt. -- Mik
tss maassa lytyy rohkeutta ja voimaa, sen on Jumala suonut miehille
minun kytettvkseni; -- minua palvellaksensa Skule herttua sai kaikki
hyvt avut; minua uhkaaminen on taivasta uhata; minun on
velvollisuuteni rangaista jokaista, joka asettuu taivaan tahtoa
vastaan, -- sill taivas on niin paljon tehnyt minun hyvkseni.

DAGFINN BONDE (tulee sisn perlt). Herra, olkaa varoillanne tn
yn; herttua miettii varmaankin pahaa.

HOOKON. Mit sanot?

DAGFINN BONDE. Ei tied, mit hn ajattelee; mutta todella on jotakin
tekeill.

HOOKON. Ajattelisiko hn karata meidn pllemme? Mahdotonta,
mahdotonta!

DAGFINN BONDE. Ei, se on jotakin muuta. Hnen laivansa ovat valmiit
purjehtimaan; sanotaan pidettvn kerji laivalla.

HOOKON. Sin olet vrss --! Mene, Dagfinn, ja tuo minulle tarkka
sana.

DAGFINN BONDE. Menen, menen; voitte luottaa minuun, (menee.)

HOOKON. Ei, -- se olisi mieletnt! Herttua ei uskalla nousta minua
vastaan. Jumala ei sit salli, -- Jumala, joka thn saakka on
asettanut kaikki minulle niin ihmeteltvn hyvsti. _Nyt_ minun tytyy
saada rauhaa, _nytp_ minun on alkaminen! -- Min olen niin vhn viel
vaikuttanut; mutta min kuulen Herran pettmttmn nen huutavan
sisssni: sinun pit toimittaman suuri kuninkaanty Norjassa!

GREGORIUS JUHONPOIKA (tulee perlt). Minun herrani ja kuninkaani!

HOOKON. Gregorius Juhonpoika! Tek tulette tnne?

GREGORIUS JUHONPOIKA. Min tarjoun teidn uskolliseksi mieheksenne;
thn saakka olen seurannut herttuata; nyt en uskalla seurata hnt
kauvemmin.

HOOKON. Mit on tapahtunut?

GREGORIUS JUHONPOIKA. Se, jota ei yksikn mies usko, kun huhu siit
levitt maan ylitse.

HOOKON. Puhu, puhu!

GREGORIUS JUHONPOIKA. Min pelkn kuulla omain sanaini sointua; --
tietk siis -- (tarttuu hnt kteen ja kuiskaa.)

HOOKON (perytyy huudahtaen). Haa, te olette mieletn!

GREGORIUS JUHONPOIKA. Jumala suokoon, ett niin olisin.

HOOKON. Mahdotonta! Se ei voi niin olla!

GREGORIUS JUHONPOIKA. Kristuksen kalliin veren kautta, se on niin.

HOOKON. Mene, mene; anna torvien kutsua sotakokoukseen; kaikki mieheni
yhtykt.

(Gregorius Juhonpoika menee.)

HOOKON (ky muutaman kerran edestakaisin, lhestyy sitten rivakkaasti
Margaretan huoneen ovea, kolkuttaa, kvelee taasen pari kertaa
edestakaisin, menee jlleen ovelle, kolkuttaa ja huutaa:) Margareta!
(kvelee yh edestakaisin.)

MARGARETA (ovessa, ypuvussa, hiukset hajalla; hnell on hartioilla
punainen nyrivaippa, jonka hn pit tiiviisti koossa rinnan yli).

MARGARETA. Hookon! sink se olet?

HOOKON. Min, min; tule ulos.

MARGARETA. Oi, mutta sin et saa katsoa minuun; min olin jo kynyt
levolle.

HOOKON. Muuta on minulla nyt ajateltavata.

MARGARETA. Mit on tapahtunut!

HOOKON. Anna minulle hyv neuvo! Juuri vasta tuotiin minulle pahin
kaikista sanomista.

MARGARETA (tuskallisesti). Mik sanoma, Hookon?

HOOKON. Ett Norjassa nyt on kaksi kuningasta.

MARGARETA. Kaksi kuningasta Norjassa! -- Hookon, miss on isni?

HOOKON. Hn otti kuninkaan nimen laivalla; nyt hn purjehtii
Nidaroosiin antaaksensa kruunata itsens.

MARGARETA. Oi, Jumala, kaikkivaltias--! (vaipuu alas penkille, peitt
kasvonsa ksilln ja itkee.)

HOOKON. Kaksi kuningasta maassa!

MARGARETA. Isntni on toinen, -- ja isni toinen!

HOOKON (kvelee levottomasti edes takaisin). Anna minulle hyv neuvo,
Margareta! Menenk ylmaiden kautta, tullakseni ensin Trndein
maakuntaan estmn kruunausta?



Pages: | Prev | | 1 | | 2 | | 3 | | 4 | | 5 | | 6 | | 7 | | 8 | | 9 | | 10 | | 11 | | 12 | | 13 | | 14 | | 15 | | 16 | | 17 | | 18 | | 19 | | 20 | | 21 | | 22 | | 23 | | 24 | | Next |

N O P Q R S T
U V W X Y Z 

Your last read book:

You dont read books at this site.