A B C D E F
G H I J K L M 

Total read books on site:
more than 10 000

You can read its for free!


Text on one page: Few Medium Many
Surunlahjaa siis runoilija tarvitsee.

JATGEIR. Min tarvitsin surunlahjan; toisia voi olla, jotka tarvitsevat
uskoa, taikka iloa -- taikka epilyst --

SKULE KUNINGAS. Epilystkin?

JATGEIR. Niin; mutta silloin tulee epilevn olla vahva ja raitis.

SKULE KUNINGAS. Ket sanot epraittiiksi epilijksi?

JATGEIR. Sit, joka epilee omaa epilystns.

SKULE KUNINGAS (pitkn). Se on mielestni kuolema.

JATGEIR. Viel pahempi; se on pimenhmr.

SKULE KUNINGAS (reippaasti, iknkuin ravistaen ajatukset pltns).
Miss ovat aseeni! Min tahdon taistella ja toimia -- enk ajatella.
Mit tahdoit ilmoittaa, tullessasi?

JATGEIR. Tahdoin ilmoittaa, mit huomasin majapaikassa. Kaupunkilaiset
puhuvat salaa keskenns; neuvovat pilkallisesti ja kysyvt, tiedmmek
tarkkaan, ett Hookon kuningas on lnness; he iloitsevat jostakin.

SKULE KUNINGAS. Ne ovat Vikenilisi ja Vikeniliset ovat minua
vastaan.

JATGEIR. He tekevt pilkkaa siit, ett'ei Olavi kuninkaan pyh arkkua
voitu nostaa ulos kerjkentlle, kun teidt kuninkaaksi julistettiin;
sanovat sen pahaksi enteeksi.

SKULE KUNINGAS. Kun ensi kerran tulen Nidaroosiin on arkku saatava
ulos; se on seisova paljaan taivaan alla, jos minun tytyisikin ruhtoa
murskaksi Olavin kirkko ja laventaa kerjkentt yli tontin, jolla se
oli!

JATGEIR. Mahtava teko tuo; mutta min sepitn siit runon, yht
mahtavan kuin tekonne.

SKULE KUNINGAS. Onko sinulla varalla monta sepittmtnt runoa,
Jatgeir?

JATGEIR. Ei, mutta monta syntymtnt; ne sikivt toinen toisensa
jlkeen, saavat hengen ja syntyvt.

SKULE KUNINGAS. Ja jos min, joka olen kuningas, ja jolla on valta,
surmauttaisin sinut, kuolisivatko sinun kanssasi kaikki ne
syntymttmt runoilija-ajatukset, joita kannat sissssi?

JATGEIR. Herra, suuri synti on surmata sorea ajatus.

SKULE KUNINGAS. Min en kysy, onko se synti; min kysyn onko se
_mahdollista!_

JATGEIR. En tied.

SKULE KUNINGAS. Onko sinulla koskaan ollut toinen runoilija ystvn,
ja onko hn koskaan kuvaillut sinulle suurta, ihanaa runoelmaa, jonka
hn aikoi sepitt?

JATGEIR. On herra.

SKULE KUNINGAS. Etk sin toivonut voivasi tappaa hnt ottaaksesi
hnen mietteens ja sepittksesi runoelman itse?

JATGEIR. Herra, en ole hedelmtn; minulla on omia lapsia; min en ole
pakoitettu rakastamaan toisten. (Menee).

SKULE KUNINGAS (lyhyen hiljaisuuden jlkeen). Islantilainen on todella
runoilija. Hn lausuu tietmttns Jumalan syvimmn totuuden. --
_Min_ olen niinkuin hedelmtn vaimo. Sen vuoksi rakastan Hookonin
kuninkaallista ajatusta, rakastan sit sieluni hellimmll rakkaudella.
Oi, jospa voisinkin sen omakseni saada! Se kuolisi ksiini. Mik on
parempi, ettk se kuolee minun ksiini, taikka kasvaa isoksi hnen
hoidossaan? Saako sieluni rauhaa, jos se tapahtuu? Voinko siit luopua?
Voinko katsella, kuinka Hookon perustaa itselleen semmoisen
jlkimaineen! -- Kuinka kuollutta ja tyhj on sisssni, -- ja
ymprillni! Ei yhtkn ystv --; Islantilainen! (menee ovelle ja
huutaa ulospin:) Onko runoniekka mennyt kuninkaankartanosta?

SEURUELAINEN (ulkona). Ei, herra, hn seisoo etusuojassa puhutellen
vahtia.

SKULE KUNINGAS. No, kske hnet sisn! (ky pydn luokse; hetkisen
pst tulee Jatgeir). En saa unta, Jatgeir; suuret kuninkaalliset
ajatukset, net, pitvt minua valveilla.

JATGEIR. Kuninkaan ajatukset ovat samoin kuin runoilijan, nen m. Ne
lentvt korkeimmalle ja kasvavat paraiten, kun hiljaisuus ja y on
ymprill.

SKULE KUNINGAS. Onko runoilijankin niin?

JATGEIR. On, herra; ei ainoakaan runo synny pivn valossa; sen voi
kirjoittaa auringon paisteessa; mutta se sepittyy hiljaisina yhetkin.

SKULE KUNINGAS. Kuka sinulle antoi surun lahjan, Jatgeir?

JATGEIR. Se, jota rakastin.

SKULE KUNINGAS. Hn kuoli siis?

JATGEIR. Ei, hn petti minut.

SKULE KUNINGAS. Ja niin tulit sin runoilijaksi.

JATGEIR. Niin, niin tulin runoilijaksi.

SKULE KUNINGAS (tarttuu hnt ksivarteen). Mink lahjan min tarvitsen
tullakseni kuninkaaksi?

JATGEIR. Ette suinkaan epilyksen; sill silloin te ette kysyisi noin.

SKULE KUNINGAS. Mink lahjan tarvitsen?

JATGEIR. Herra, olettehan te kuningas.

SKULE KUNINGAS. Uskotko sin joka hetki varmaan olevasi runoilija.

JATGEIR (katsoo hneen hetken hiljaisena ja kysyy): Oletteko koskaan
rakastanut?

SKULE KUNINGAS. Olen kerran, -- palavasti, ihanasti ja rikoksellisesti.

JATGEIR. Teill on vaimo.

SKULE KUNINGAS. Hnen otin, ett hn synnyttisi minulle poikia.

JATGEIR. Mutta teill on tytr, herra, -- suloinen ja ihana tytr.

SKULE KUNINGAS. Jos tyttreni olisi poika, niin en kysyisi, mit lahjaa
tarvitsen, (kki:) Minulla tytyy olla joku luonani, joka minua
tottelee itse mitn tahtomatta, -- joka jrkhtmttmsti uskoo
minuun, joka liittytyy minuun hyvss ja pahassa, joka el ainoastaan
valaistaksensa ja lmmittksens minun elmni, jonka tytyy kuolla,
jos min kaadun. Neuvo minua, Jatgeir runoilija!

JATGEIR. Ostakaa koira, herra.

SKULE KUNINGAS. Eik ihminen riittisi?

JATGEIR. Semmoista ihmist saatte kauan etsi.

SKULE KUNINGAS (kisti). Tahdotko _sin_, Jatgeir, olla se ihminen?
Tahdotko olla poikani! Sin saat Norjan kruunun perinnksi, -- sin
saat maan ja valtakunnan, jos tahdot olla minun poikanani, el minun
elmni tyn eteen ja uskoa minuun!

JATGEIR. Ja mik takaus tulisi minun antaa, ett'en teeskentele --?

SKULE KUNINGAS. Jt sikseen elmsi kutsumus; el koskaan en
runoile, niin min luotan sinuun!

JATGEIR. Ei, herra, -- sill olisi kruunu liian kalliisti ostettu.

SKULE KUNINGAS. Mieti asiata! Suurempi on olla kuningas kuin runoilija!

JATGEIR. Ei aina.

SKULE KUNINGAS. Sin uhraat ainoastaan syntymttmt runoelmasi!

JATGEIR. Syntymttmt runoelmat ovat aina ihanimmat.

SKULE KUNINGAS. Mutta minulla tytyy -- minulla tytyy olla ihminen,
joka voi uskoa minuun! Yksi ainoa! Min sen tunnen, ett -- jos minulla
se on, niin olen pelastettu!

JATGEIR. Uskokaa itseenne, niin olette pelastettu!

POOL FLIDA (tulee kiireesti). Skule kuningas, puolustakaa itsenne nyt!
Hookon Hookoninpoika on Elgjarnsill koko laivastoinensa!

SKULE KUNINGAS. Elgjarnsill --! Silloin hn ei ole kaukana.

JATGEIR. Nyt terkseen ja aseihin! Jos tss kaatuu miehi tn' yn,
olen min mielellni ensimminen, joka kaatuu teidn edestnne!

SKULE KUNINGAS. Sin, joka et tahtonut el minun edestni.

JATGEIR. Mies voi kuolla toisen elmn tyn edest; mutta jos hn j
elmn, niin elkn omansa edest.

(Menee.)

POOL FLIDA (levottomasti). Mit kskette tekemn, herra? Birkebeinit
voivat tunnissa olla Oslossa!

SKULE KUNINGAS. Paras olisi, jos voisimme matkustaa pyhn Tuomas
Becketin haudalle; hn on pelastanut niin monen murheellisen ja
katuvaisen sielun.

POOL FLIDA (kovemmin). Herra, elk nyt puhuko hurjasti! Birkebeinit
ovat niskoillamme, sanon min!

SKULE KUNINGAS. Anna avata kaikki kirkot, ett voimme niihin paeta ja
saada turvan.

POOL FLIDA, Te voitte lyd kaikki vihollisenne yhdell iskulla, ja
tahdotte paeta kirkkoihin!

SKULE KUNINGAS. Niin, niin pitk kaikki kirkot auki.

POOL FLIDA. Olkaa siit varma, Hookon rikkoo kirkkorauhan, kun on
tekemist kevtkettojen kanssa.

SKULE KUNINGAS. Sit hn ei tee; Jumala hnt varjelee semmoisesta
rikoksesta; -- Jumala varjelee aina Hookonia.

POOL FLIDA (tuskallisena ja syvsti suuttuen). Sen, joka nyt kuulisi
teidn puhuvan, tytyisi kysy: kuka on kuningas tss maassa?

SKULE KUNINGAS (hymyillen surumielisesti). Niin, Pool Flida, se on se
suuri kysymys: _kuka_ on kuningas tss maassa?

POOL FLIDA (rukoillen). Sielunne on sairas tn yn, herra; suokaa
minun toimia teidn puolestanne.

SKULE KUNINGAS. Niin, niin, tee se.

POOL FLIDA (mennessn). Ensin tahdon srke kaikki sillat.

SKULE KUNINGAS. Mieletn mies! seiso! -- Srke kaikki sillat! Tiedtk
mit se on? Min olen sit kokenut; -- kavahda sit!

POOL FLIDA. Mit sitte tahdotte, herra?

SKULE KUNINGAS. Min tahdon puhutella Hookonia.

POOL FLIDA. Hn on teille vastaava miekan kielell!

SKULE KUNINGAS. Mene, mene! -- sitten saat tiet tahtoni.

POOL FLIDA. Joka silmnrpys on kallis! (tarttuu hnen kteens).
Skule kuningas, srkekmme kaikki sillat, tapelkaamme kuin sudet ja
luottakaamme taivaasen!

SKULE KUNINGAS (matalalla nell). Taivas ei luota minuun; enk
minkn uskalla luottaa taivaasen.

POOL FLIDA. Lyhyeksi tuli sudenkettojen tarina (menee ulos
taka-alalta).

SKULE KUNINGAS. Min hallitsen satoja lykkit pit, tuhansia
aseellisia ksivarsia; mutta en ainoatakaan rakastavaa, uskollista
sydnt. Se on kuninkaallinen kyhyys, se; ei enemp, eik vhemp.

BOORD BRATTE (taka-alalta). Ulkona on kaukaa tulleita, jotka pyytvt
teit puhutella, herra.

SKULE KUNINGAS. Ket ne ovat?

BOORD BRATTE. Vaimo ja pappi.

SKULE KUNINGAS. Antakaa vaimon ja papin tulla.

(Boord menee; Skule kuningas istuu miettien oikealle; vhn
pst tulee murhevaatteihin puettu vaimo sisn; hn on
puettu pitkn kaapuun, phineesen ja tihen huntuun, joka
peitt kasvot; pappi seuraa hnt ja j ovelle seisomaan).

SKULE KUNINGAS. Kuka sin olet?

VAIMO. Muuan, jota olet rakastanut.

SKULE KUNINGAS (ravistaa ptn). Ei ole ketn, joka muistaa
semmoista. Kuka olet, kysyn min?

VAIMO. Muuan, joka sinua rakastaa.

SKULE KUNINGAS. Silloin sin varmaan olet kuolleiden joukkoa.

VAIMO (lhestyy ja lausuu hiljaa ja sydmmellisesti): Skule
Boordinpoika!

SKULE KUNINGAS (nousee huudahtaen). Ingeborg!

INGEBORG, Tunnetko minut nyt, Skule!

SKULE KUNINGAS. Ingeborg -- Ingeborg!

INGEBORG. Oo, suo minun katsoa sinuun, -- katsoa sinuun kauvan, kauvan!
(tarttuu hnen ksiins, hiljaa.) Sin ihana, rakastettu, kavala mies!

SKULE KUNINGAS. Pane pois huntu; katso minuun niill silmill, jotka
kerran olivat kirkkaat ja siniset kuin taivas.

INGEBORG. Ne silmt ovat olleet sateinen taivas kaksikymment vuotta;
sin et niit en tuntisi, etk saa niit en koskaan nhd.

SKULE KUNINGAS. Mutta nesi on raitis ja suloinen ja nuori, niinkuin
silloin!

INGEBORG.



Pages: | Prev | | 1 | | 2 | | 3 | | 4 | | 5 | | 6 | | 7 | | 8 | | 9 | | 10 | | 11 | | 12 | | 13 | | 14 | | 15 | | 16 | | 17 | | 18 | | 19 | | 20 | | 21 | | 22 | | 23 | | 24 | | Next |

N O P Q R S T
U V W X Y Z 

Your last read book:

You dont read books at this site.