Paraiten minä itse voin sen todistaa. Senpä vuoksi olenkin
noudattanut monen uskollisen ystävän neuvoa ja nöyristänyt itseni
syvempään kuin pitkään aikaan kukaan muu kuninkaaksi valittu. Minä olen
raudankannannan kautta todistanut syntyperäni, todistanut oikeuteni,
Hookon Sverrenpojan poikana perimään maan ja valtakunnan. Minä en tahdo
tarkemmin tiedustella, kuka on epäilyksen pannut alkuun ja tehnyt sen
niin korkeaääniseksi, kuin jaarlin heimolainen sanoo; sen vaan tiedän,
katkerasti olen minä sen alla kärsinyt. Minä olen ollut kuninkaaksi
valittu lapsuudesta saakka, mutta vallan niukasti minulle kuninkaan
kunniaa on osotettu, vieläpä siltäkin taholta, jolta luulisi
voivan sitä vakaimmin odottaa. Muistutan ainoastaan viimeisestä
palmusunnuntaista Nidaros'issa, kun astuin alttarin eteen uhraamaan ja
arkkipiispa käänsi selkänsä eikä ollut minua näkevinään, päästäksensä
minua tervehtimästä niinkuin tapa on kuninkaita tervehtiä. Kuitenkin
olisin semmoista helposti jaksanut kärsiä, mutta ilmi sota oli
syttymäisillään maassa ja sitä minun täytyi estää.

DAGFINN BONDE. Hyvä voi kuninkaitten olla noudattaa viisaita neuvoja;
mutta jos minun neuvoani tässä asiassa olisi kuultu, niin olisi Hookon
Hookoninpoika kylmällä teräksellä eikä kuumalla raudalla ratkaissut
kiistan vihamiestensä kanssa.

HOOKON. Hillitse itses, Dagfinn; se on soveliasta miehelle, jonka tulee
ylimpänä valtakuntaa hallita.

SKULE JAARLI (pienellä hymyllä). Helppo on sanoa kuninkaan vihamieheksi
jokaista, joka kuninkaan tahtoa vastustaa. Minun mielestäni on se
kuninkaalle pahin, joka kieltelee häntä vakuuttamasta oikeuttansa
kuninkaan nimeen.

HOOKON. Kuka tiesi. Jos tässä olisi kysytty ainoastaan minun
oikeuttani, niin on mahdollista kyllä, ett'en sitä olisi niin kalliisti
ostanut; mutta meidän on korkeammalle katsominen; tässä kysytään,
kutsumusta ja velvollisuutta. Minulla on siitä ylevä ja lämmin tunto
rinnassani, enkä minä häpeä sitä lausua, -- minä olen ainoa, joka tällä
ajalla voi onnellisesti ohjata maata; -- kuninkaan-synty siittää
kuninkaan velvollisuuden --

SKULE JAARLI. On niitä täällä toisiakin, jotka antavat itselleen yhtä
kauniita puoltolauseita.

SIGURD RIBBUNG. Minä teen niin, ja yhtä täydellä syyllä. Minun isoisäni
oli kuningas Maunu Erlinginpoika --

HOOKON. Niin, jos sinun isäsi, Erling Steinvæg, oli Maunukuninkaan
poika; mutta useammat sitä epäävät, eikä kukaan ole vielä
raudankannantaa siitä asiasta kokenut.

SIGURD RIBBUNG. Ribbungit ottivat minun kuninkaaksensa ja vapaasta
tahdosta, samalla kuin Dagfinn Bonde ja muut Birkebeinit pakolla
toimittivat kuninkaan nimen sinulle. Hookon. Juuri niin surkeaan tilaan
olette Norjan saattaneet, että Sverren sukuperäisen täytyy väkisin
astua paikkaansa.

GUTHORM INGENPOIKA. Sverren sukuperäinen olen minä yhtä hyvin kuin
sinäkin --

DAGFINN BONDE. Et kuitenkaan yhtenäisessä polvijaksossa miehestä
mieheen.

NIKOLAUS PIISPA. Vaimonpuolinen polvi on välissä, Guthorm.

GUTHORM INGENPOIKA. Sen kuitenkin tiedän, että isäni, Inge
Boordinpoika, laillisesti otettiin Norjan kuninkaaksi.

HOOKON. Sen vuoksi, ett'ei ollut ketään, joka tiesi Sverren pojanpojan
olevan elossa. Siitä päivästä saakka, kun se tuli ilmi, hallitsi hän
valtakuntaa minun holhojanani, eikä muuten.

SKULE JAARLI. Se ei ole toden mukaan kerrottu; Inge oli koko aikansa
kuninkaana täydellä laillisella vallalla ja ilman ehtoja. Totta voi
kyllä olla, että Guthorm'illa on vähän oikeutta; sillä hän on
äpärälapsi; mutta minä olen Ingen veli, aviossa syntynyt, ja laki on
puolellani, kun minä vaadin ja otan täyden perinnön hänen jälkeensä.

DAGFINN BONDE. Niin, herra jaarli, te olette todella ottanut täyden
perinnön, ettekä ainoastaan oman isänne sukuomaisuuden, vaan
päälliseksi kaiken sen, minkä Hookon Sverrenpoikakin jätti jälkeensä.

NIKOLAUS PIISPA. Eipä kaikkia, hyvä Dagfinn. Pidä totuutta kunniassa;
-- Hookon kuningas on pitänyt yhden soljen ja sen kultavanteen, joka on
hänen käsivarressaan.

HOOKON. Olkoon kuinka tahansa; Jumalan avulla voitan jälleen
omaisuutta. Ja nyt, läänitysmiehet ja laamannit, kirkkoveljet ja
päälliköt ja asemiehet, nyt on aika pitää valtakokousta vanhan tavan
mukaan. Tähän päivään saakka olen istunut kädet sidottuna; enkä luulisi
kenenkään oudoksuvan, että ikävöin päästä siteistä.

SKULE JAARLI. Monella on sama mieli kuin teillä, Hookon Hookoninpoika.

HOOKON (tullen tarkkaavaiseksi). Herra jaarli, mitä tarkoitatte?

SKULE JAARLI. Minä tarkoitan, että kaikilla meillä kuninkaan-aluilla on
sama syy ikävöimiseen. Kaikki olemme olleet yhtä lujasti sidottuina;
sillä ei kukaan meistä ole tiennyt, kuinka kauvas hänen oikeutensa on
ulottunut.

NIKOLAUS PIISPA. Epävakaisina ovat sekä kirkolliset että maalliset olot
olleet; mutta ratkaiskoon nyt pyhän Olavi kuninkaan laki.

DAGFINN BONDE (puoliääneensä). Uusia juonia!

(Hookon ja miehet lähestyvät toisiaan.)

HOOKON. (pakoittaa itsensä levolliseksi ja astuu pari askelta jaarlia
kohden). Tahdon uskoa, ett'en ole tarkoitustanne käsittänyt.
Raudankannanta on todistanut minun perintöoikeuteni valtakuntaan, enkä
siis voi muuta arvata, kuin että valtakokous vaan voi antaa lainvoiman
minun kuninkaanvaalilleni, joka jo tapahtui keräjillä kuusi vuotta
sitten.

USEAT JAARLIN JA SIGURDIN MIEHISTÄ. Ei, ei, -- me emme myönnä sitä!

SKULE JAARLI. Ei koskaan niin ajateltu, kun valtakokous määrättiin
pidettäväksi täällä. Raudankannannan kautta te ette vielä ole
valtakuntaa voittanut, vaan ainoastaan todistanut oikeutenne astua tänä
päivänä meidän toisten kuninkaan-alkujen rinnalle koettamaan saada
hyväksytyksi vaatimusta, jonka luulette voivanne tehdä --

HOOKON (hillitsee itsensä). Lyhyesti ja suoraan sanottuna, olisin minä
siis vastoin oikeutta kuusi vuotta kantanut kuninkaan nimeä, ja kuusi
vuotta olisitte te, herra jaarli, vastoin oikeutta hallinnut maata
minun holhojanani.

SKULE JAARLI. Ei suinkaan. Yhden täytyi kantaa kuninkaan nimeä, kun
veljeni oli kuollut. Birkebeinit, ja Dagfinn Bonde etupäässä, toimivat
teidän asianne puolesta ja saivat teidän vaalinne toimitetuksi,
ennenkuin me toiset ehdimme tuoda esiin vaatimuksiamme.

NIKOLAUS PIISPA (Hookonille). Jaarli tarkoittaa, että se vaali antoi
teille ainoastaan käytäntöoikeuden, mutta ei omistamisoikeutta
kuninkaan valtaan.

SKULE JAARLI. Te olette pitänyt omananne kaikki oikeudet; mutta sekä
Sigurd Ribbung että Guthorm Ingenpoika ja minä pidämme itsemme yhtä
likeisinä perillisinä, kuin te itse, ja nyt on laki ratkaiseva meidän
kesken ja lausuva kenen tulee iäksi päiviksi omistaa perintö.

NIKOLAUS PIISPA. Totta sanoen on jaarlilla hyvät syyt käsitykseensä

SKULE JAARLI. Useasti on näinä vuosina puhuttu sekä raudankannannasta
että valtakokouksesta, mutta aina on joku este ilmaantunut. Ja jos te
Hookon herra piditte oikeutenne peruuttamattomasti vahvistettuna
ensimmäisen kuninkaanvaalin kautta, miksi nyt annoitte suostumuksenne
raudankannantaan?

DAGFINN BONDE (vihaisena). Käyttäkää aseitanne, kuninkaan miehet, ja
antakaa _niiden_ ratkaista!

USEAT SEURUEESTA (ryntäävät esiin). Lyökäät kuninkaan vihamiehet!

SKULE JAARLI (huutaa miehillensä). Elkää tappako! Elkää haavoittako
ketään! Torjukaa heidät vaan päältänne.

HOOKON (pidättää miehiänsä). Miekka tuppeen, joka mies joka siihen
tarttui! -- Miekka tuppeen, sanon minä! (levollisena.) Tällaisella
käytöksellä pahennatte asiani kymmenkertaisesti.

SKULE JAARLI. Sillä tavoin nousee mies miestä vastaan ympäri koko
maata. Siitä näitte, Hookon Hookoninpoika; nyt arvatakseni paraiten
näkyi, mitä teidän on tekeminen, jos maan rauha ja miesten henki on
teille kallis.

HOOKON (kotvasen mietittyään). Niin -- minä näen sen (ottaa Ingaa
kädestä ja kääntyy lähellä seisovaan mieheen.) Torkel, sinä olit
uskollinen mies isäni seurueessa; ota tämä vaimo kotiisi ja ole lempeä
häntä kohtaan; -- Hookon Sverrenpoika häntä hellästi rakasti. -- Jumala
siunatkoon sinua, rakas äitini, -- nyt minun on käyminen
valtakokoukseen. (Inga likistää hänen kättään ja menee Torkelin kanssa.
Hookon on hetken vaiti, astuu sitten esiin ja lausuu selvästi:)
Tuomitkoon laki; laki yksinänsä. Te Birkebeinit, jotka olitte läsnä
Örekeräjillä ja otitte minut kuninkaaksi, te olette nyt vapaat
valastanne, jonka siellä minulle vannoitte. Sinä Dagfinn, et enää ole
minun tallimestarini; en tahdo käydä kokoukseen tallimestarin tahi
seurueen, kuninkaan miesten tahi vannottujen soturein kanssa; minä olen
köyhä mies; koko perintöni on tämä solki ja tämä kultarengas; -- se on
vähäinen omaisuus palkitakseni niin monen kunnon miehen palvelusta.
Nyt, te toiset kuninkaan-alut, nyt on meidän välimme yhtäläinen; minä
en tahdo mitään edeltä käsin, paitse sitä oikeutta, jonka olen ylhäältä
saanut, -- sitä min'en voi, enkä tahdo jakaa kenenkään kanssa. --
Antakaa torvien soida valtakokoukseen, ja tuomitkoon sitten Jumalan ja
pyhän Olavi kuninkaan laki.

(Menee miehinensä ulos vasemmalle; torvien toitotus kuuluu kaukaa.)

GREGORIUS JUHONPOIKA (jaarlille, kansan poismennessä). Kun rautaa
kannettiin, näytit pelkäävältä, ja nyt olet iloisen ja luottavaisen
näköinen.

SKULE JAARLI (mielissään). Näitkös, hänellä oli Sverren silmät, kun hän
puhui? Vaali on onnellinen, tehkööt kumman tahansa meistä kuninkaaksi.

GREGORIUS JUHONPOIKA (levottomasti). Elä vaan väisty. Muista niitä
kaikkia, jotka lankeevat sinun asiasi kanssa.

SKULE JAARLI. Tässä seison oikeuden pohjalla; nyt en lymyy pyhimysten
edestä.

(Menee ulos vasemmalle seurueensa kanssa.)

NIKOLAUS PIISPA. Kyllä onnistuu, kelpo Dagfinn, kyllä onnistuu; --
mutta pidä vaan jaarli kaukana kuninkaasta, sittenkuin hän on valittu;
-- pidä hänet vaan kaukana!

(Kaikki menevät ulos vasemmalle kirkon taa.)

* * * * *

(Sali kuninkaan kartanossa. Vasemmalla kädellä etualalla on
matala akkuna, oikealla kädellä ovi ulkoa; perällä on isompi
ovi kuninkaan valtasaliin. Akkunan edessä on pöytä; muuten on
huone sisustettu tuoleilla ja penkeillä.)

(Ragnhild rouva ja Margareta tulevat pienemmästä ovesta; Sigrid
seuraa kohta heitä jäljissä.)

RAGNHILD ROUVA. Tänne sisään.

MARGARETA.