A B C D E F
G H I J K L M 

Total read books on site:
more than 10 000

You can read its for free!


Text on one page: Few Medium Many
Produced by Tapio Riikonen






SCHÖNBERG-COTTA PERHEEN AIKAKIRJAT

Luonne- ja tapakuvaelma uskonpuhdistuksen ajoilta


Kirj.

ELIZABETH CHARLES


Englannin kielestä suomentanut Waldemar Churberg


Helsingissä,
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa.
1877.



SISÄLLYS:

I. Elsan kertomus
II. Otteita Fredrikin aikakirjasta
III. Elsan aikakirja
IV. Otteita Fredrikin aikakirjasta
V. Elsan aikakirja
VI. Fredrikin kertomus
VII. Elsan kertomus
VIII. Fritzin kertomus
IX. Elsan kertomus
X. Fritzin kertomus
XI. Evan kertomus
XII. Elsan kertomus
XIII. Evan kertomus
XIV. Elsan kertomus
XV. Fritzin kertomus
XVI. Elsan kertomus
XVII. Evan kertomus
XVIII. Theklan kertomus
XIX. Fritzin kertomus
XX. Theklan kertomus
XXI. Evan kertomus
XXII. Elsan kertomus
XXIII. Atlantin kertomus
XXIV. Evan kertomus
XXV. Theklan kertomus
XXVI. Fritzin kertomus
XXVII. Evan kertomus
XXVIII. Elsan kertomus
XXIX. Evan kertomus
XXX. Elsan kertomus
XXXI. Theklan kertomus
XXXII. Elsan kertomus
XXXIII. Theklan kertomus
XXXIV. Äidin kertomus
XXXV. Evan Agnesin kertomus
XXXVI. Theklan kertomus
XXXVII. Fritzin kertomus
XXXVIII. Elsan kertomus



Ne näitten aikakirjojen osat, jotka koskevat Lutheriin
Melancthoniin, Sachsin Fredrikiin ja muihin historiallisiin
henkilöihin, saavat todistuksensa seuraavista teoksista:
Lutberin "Tischreden"; Lutherin "Briefe, Sendschreiben und
Bedenken", ulosantanut de Wette; "Geist und Luthers Schriften"
ulosantaneet F. W. Lomler, C. T. Lucius, T:ri Ruft, L. Sackreuter
ja T:ri Ernst Zimmermann; Tutschmann'in "Friedrich der Weise";
Uskonpuhdistuksen Historia Rankelta ja D'Aubigné'lta; ynnä muut
historialliset teokset.

_Alkuteoksen ilmoitus_.

Suomennoksessa löytyvät runomittaiset paikat on Filosofian
Maisteri P. Cajander suosiollisesti kääntänyt.

_Suomentaja_.




I.

Elsan kertomus.



Fredrik tahtoo, että minä kirjoitan elämäni aikakirjan.
Fredrik on minun vanhin veljeni. Minä olen kuusitoista- ja hän
seitsemäntoista-vuotinen, ja minun on aina ollut tapa tehdä, mitä hän
tahtoo; ja sentähden teen nytkin niin, vaikka tämä tuuma tuntuu minusta
varsin kummalliselta. Fredrikin on hyvin helppo kirjoittaa aikakirjoja
taikka mitä tahansa, sillä hänellä on ajatuksia. Mutta minulla on niin
vähän ajatuksia, minä voin vaan kirjoittaa, mitä näen ja kuulen
ihmisistä ja asioista. Eikä siitä ole tosiaankaan paljon
kirjoittamista, sillä meillä käy aina kaikki asiat jokseenkin samaa
menoa. Ihmiset ympärilläni ovat samat kuin olen tuntenut siitä asti,
kuin olin pikkuinen lapsi, eikä esineetkään ole suuresti muuttuneet; se
vaan, että väki on karttunut, sillä kodissamme on nyt niin monta
vähäistä lasta, ja esineet näyttävät minusta hupenevan, kun ei isäni
käy rikkaammaksi, vaan on useampia, joita hänen tulee vaatettaa ja
elättää. Kuitenkin aion koettaa, koska Fritz pyytää; semminkin kuin
läkki ja paperi ovat ne molemmat tavarat, joita meillä on yltäkyllin,
koska isäni on kirjan-painaja.

Fritz ja minä emme ole eläissämme olleet eroitettuina toisistamme,
ennenkuin nyt. Hän lähti eilen Erfurtin yliopistoon. Juuri kuin itkien
ajattelin, että minun täytyi luopua hänestä, kertoi hän minulle nämät
aikakirjan tuumansa. Hänen on määrä kirjoittaa toinen, ja minun toinen.
Hän sanoi, että hänellä olisi apua siitä, niinkuin meidän hämy-ajan
jutuistammekin -- kun me molemmat aina, siitä saakka kuin minä voin
muistaa, pistäysimme kesäisin puutarhaan ison perunapuun alle ja
talvisin akkunan-komeroon sälyhuoneesen, joka on sisäpuolella isäni
kirjapainoa ja jossa paperikimppuja säilytetään ja vanhoja kirjoja on
koottu läjiin, joitten keskelle me tavallisesti istuimme.

Kenties siitä on apua ja lohdutusta Fritzille, mutta minä en ymmärrä,
kuinka milloinkaan minulle. Hänen olivat kaikki ajatukset ja hänen ne
ovat vielä. Mutta minä -- mitä minulle jää hänen äänensä ja hänen
kalliitten kasvojensa sijaan muuta kuin paljas paperi eikä mitään
ajatuksia ollenkaan! Paitsi sitä minulla on niin paljon tekemistä,
koska olen vanhin; eikä äiti ole ensinkään hyvissä voimissa ja isä
vaatii minua niin usein auttamaan itseään kirjainten ääreen taikka
lukemaan hänelle, kun hän latoo niitä. Oli kuinka hyvänsä, Fritz tahtoo
sitä, ja minä suostun siihen. Olisi hupaista tietää, kummoiseksi hänen
aikakirjansa tulee!

Mutta mistä minä aloitan? Mitä aikakirja on? Kahta raamatun kirjaa
nimitetään "aikakirjaksi" latinan kielellä -- kumminkin Fritz sanoo,
että tuo toinen pitkä sana [Paralipomenon] merkitsee sitä -- ja
ensimäinen kirja aikaa "Adamilla"; minä tiedän sen, sillä minä luin sen
eräänä päivänä isälleni painettavaksi. Mutta ei suinkaan tarvita, että
minä näin kaukaisista ajoista aloittaisin. Tietysti minä en
muistaisikaan. Minun luullakseni olisi paras, kun aloittaisin
vanhimmasta henkilöstä, jonka tunnen, sillä hän on etäisin, kun lähtee
takaperin Adamia päin; ja se on äidin-äitimme von Schönberg. Hän on
kovin vanha -- seitsemännellä kymmenellä -- mutta hänen vartalonsa on
niin suora, ja hänen mustat silmänsä ovat niin terävät, että hän
toisinaan näyttää melkein nuoremmalta kuin hänen tyttärensä, meidän
armas äitimme, jota kivulloisuus ja huolet usein painavat alas.

Äidin-äitimme isä oli jaloa bömiläistä sukua, ja juuri tämä liittää
meidät aatelisiin, vaikka isäni perhe kuuluu porvarinsäätyyn. Fritz ja
minä katselemme mielellään äidin-isämme von Schönbergin vanhaa sinettiä
kaikin neliöinensä ja kuulemme halukkaasti kertomuksia ritarillisista
ja jokaisista esi-isistämme -- ristiretkeläisistä ja paroneista. Äitini
tosin vakuuttaa meille, että tämä on huono ylpeys ja että isäni
kirjapaino on todellisemman aatelisuuden kuva kuin mikään kilpi
miekkoineen tapparoineen; mutta äidin-äitimme, minä tiedän sen,
arvelee, että Schönbergin kaltainen suuresti alensi arvoansa, kun meni
naimisiin porvarinsäätyisen kanssa. Fritz pitää samaa mieltä kuin äiti
ja sanoo, että totinen ristiretki tehdään paljoa paremmin isämme
mustilla kirjaimilla kuin äitimme iso-isän keihäillä. Mutta tuo vanha
sodankäynti oli niin ihana uljastelevin hevoisineen ja häilyvin
lippuinensa! Enkä minä pääse siitä ajatuksesta, että olisi ollut
hupaisempi istua jonkun ison, vanhan linnan ikkunassa, esimerkiksi
Wartburgin, joka kohoaa kaupunkimme ylitse, ja viitata kädelläni kun
hän hohtavissa haarniskoissa ratsastaisi sotahevollaan jyrkkää
vuorenrinnettä alaspäin, sen sijaan, että minä nyt kiipeen ylös
tomuisten kirjaroukkioin päälle sälyhuoneen ikkunaan ja seuraan häntä
silmilläni, kun hän halvassa porvarinpuvussaan ja laukku selässä (joka
ei ole juuri aivan täynnä) astuu katua alaspäin eikä kukaan käänny
häntä katselemaan. No! ero olisi ollut yhtä haikea eikä itse Fritz
suinkaan olisi ollut jalompi. Mutta sanokoot äiti ja Fritz mitä
hyvänsä, minä en saata olla sitä havaitsematta, että ihmiset
kunnioittavat kansia ja kullatuita nimiä; ja minä soisin, että minun
rakkaat kirjani olisivat niin sidotut, että ne, jotka eivät osaisi
sisäpuolta lukea, kuitenkin seisahtuisivat niitten kultaisia hakoja ja
kalliskivistä selkää ihmettelemään. Niitten, jotka osaavat lukea
sisäpuolta, se kenties tekisi yhtä. Sillä minä tiedän hyvin, ettei
yksikään kaikista niistä vanhoista paroneista ja ristiretkeläisistä,
joista äidin-äiti kertoo meille, ollut jalompi eikä edes näyttänyt
jalommalta kuin meidän Fritzimme. Heidän silmänsä eivät ole siniset
niinkuin minun -- jotka ovat ainoastaan saksalaiset Cottan silmät --
vaan mustat ja leimuavat. Minun silmäni ovat sangen hyvät, jollei
tarvitse kuin ommella taikka auttaa painotyössä; mutta hänen silmänsä,
minä luulen, voisivat tunkea ihmisten sydänten lävitse ja hallita
heitä, taikka kerrassaan tappelutanteria käsittää.

Kuitenkin, kun minä viime viikolla sanoin hänelle jatakin tämmöistä,
hän hymyili ja lausui, että löytyy parempia sotakenttiä kuin ne, joilla
miesten luut vaalenevat; ja silloin ilmestyi hänen silmissään tuo syvä
katse, kun hän näyttää katsovan semmoiseen mailmaan, jota minä en voi
saavuttaa.

Mutta aloitinhan minä äidin-äidistämme, ja tässä ajattelen Fredrikiä
taas. Minä varon, että hän on oleva aikakirjani alku ja loppu. Fritz on
ollut melkein koko minun mailmani. Minua haluttaisi tietää, tästäkö
syystä hänen pitää jättää minut. Munkit sanovat, ettemme saa rakastaa
ketään liian paljon; ja minä muistan, kun eräänä päivänä lähdimme
tervehtimään täti Agnesia, äitini ainoata sisarta, joka on nunnana
Nimptschen'in luostarissa, kuinka tämä sanoi kun olin ihastellut
luostarin puutarhan kukkia: "Elsaseni, tahdotko tulla meille ja elää
meidän luonamme ja ruveta onnelliseksi, pyhäksi sisareksi täällä?"

Minä vastasin: "_kenenkä_ sisareksi, täti Agnes? Minä olen Fritzin
sisar! Saako Fritz'kin tulla?"

"Fritzin sopisi mennä Eisenachin luostariin", hän lausui.

"Siinä tapauksessa minä käyn hänen kanssaan", minä arvelin. "Minä olen
Fritzin sisar enkä minä menisi mihinkään mailmassa ilman häntä."

Hän katseli minua kylmällä, vakavalla sääliväisyydellä ja lausui
hiljaisesti: "pikku raukkanen tulee äitiinsä; sydän oppii pian pitämään
epäjumalia. Hänen täytyy unhottaa paljon, mitä hän on oppinut. Jumala
ei salli epäjumalia."

Tämä tapahtui monta vuotta takaperin; mutta minä muistan, niinkuin se
olisi ollut eilen, kuinka näitten sanojen ja totisten katsetten tähden
luostarin kaunis puutarha näytti minusta yhtäkkiä käyvän kolkoksi ja
ilottomaksi, ja tuntui kostealta ja kylmältä kuin hautausmaa; ja kukat
muuttuivat tekokukkien kaltaisiksi; ja muurit kohosivat niinkuin luolan
seinät, ja minä tuskin hengitin, ennenkuin pääsin taas niitten
ulkopuolelle ja pidin kiinni Fritzin kädestä.

Sillä minä en ole ollenkaan jumalinen. Minä pelkään, etten tahdo
ruvetakaan semmoiseksi. Ei yksikään jumalinen mies eikä nainen, minkä
minä milloinkaan olen nähnyt, näytä minusta puoleksikaan niin
suloiselta kuin minun rakas äitikultani; eikä niin lempeältä, viisaalta
ja iloiselta kuin minun isäni; eikä puoleksikaan niin jalolta ja
hyvältä kuin Fritz.



Pages: | 1 | | 2 | | 3 | | 4 | | 5 | | 6 | | 7 | | 8 | | 9 | | 10 | | 11 | | 12 | | 13 | | 14 | | 15 | | 16 | | 17 | | 18 | | 19 | | 20 | | 21 | | 22 | | 23 | | 24 | | 25 | | 26 | | 27 | | 28 | | 29 | | 30 | | 31 | | 32 | | 33 | | 34 | | 35 | | 36 | | 37 | | 38 | | 39 | | 40 | | 41 | | 42 | | 43 | | 44 | | 45 | | 46 | | 47 | | 48 | | 49 | | 50 | | 51 | | 52 | | 53 | | 54 | | 55 | | 56 | | 57 | | 58 | | 59 | | 60 | | 61 | | 62 | | 63 | | 64 | | 65 | | 66 | | 67 | | 68 | | 69 | | 70 | | 71 | | 72 | | 73 | | 74 | | 75 | | 76 | | 77 | | 78 | | 79 | | 80 | | 81 | | 82 | | 83 | | 84 | | 85 | | 86 | | 87 | | 88 | | 89 | | 90 | | 91 | | 92 | | 93 | | 94 | | 95 | | 96 | | 97 | | 98 | | 99 | | 100 | | 101 | | 102 | | 103 | | 104 | | Next |

N O P Q R S T
U V W X Y Z 

Your last read book:

You dont read books at this site.